MITÄ MÄYRÄKOIRAN KANSSA VOI HARRASTAA?

"Vastaus kuuluu: Melkein mitä tahansa?" Mäyräkoira on todellakin ehkä yksi kaikista monipuolisimmista koiraroduista. Tavallisimpia rodunomaisia harrastusmuotoja näyttelyiden lisäksi ovat MEJÄ (Metsästyskoirien jäljestämiskokeet), LUT (Luolakoirien taipumuskokeet) sekä MÄAJ (Mäyräkoirien ajokokeet). Lisäksi mäyräkoirat ovat menestyneet varsin hyvin Agility ja Toko -kehissä. Myöskään rauniokoiraharrastuksesta eivät mäyräkoirat malta olla poissa... Ja tämän lisäksi tietysti mäyräkoira todella monipuolisena metsästysrotuna toimii metsällä moninaisissa tehtävissä, varsinaisen metsästyksen lisäksi vaikkapa kanttarellikoirana!

Me harrastamme omien koiriemme kanssa näyttelyiden lisäksi luola- ja jäljestyshommia. Myös Agilityä on kokeiltu ja ajohommatkin kiinnostavat. Seuraavassa hiukan enemmän luola- ja MEJÄ-kokeista sekä näyttelyistä. Tutustu myös Antin ja Markon VIRTUAALIMEJÄÄN !

Tärkein harrastus on kuitenkin "löhöily" eli rakkaan mäyriksen kanssa sohvalla rentoutuminen. Tällä toiminnalla on todettu olevan ihmisen keholle myönteisiä vaikutuksia: verenpaine laskee, ajatukset kirkastuvat, maalliset murheet unohtuvat jne. Vaikeissa uupumus tapauksissa suositellaan tehokuuria, joka alkaa mäyrispennun suorittamalla 10 pv:n löhöilykuurilla!.

Ja sitten asiaan...

(kuva: Marko Miettinen ©)

Sekä luola- että MEJÄ -kokeet alkavat yleensä aamuvarhaisella ylituomarin puhuttelulla. Koiraharrastus saa meidät yleensä nousemaan ylös mitä ihmeellisimpiian aikoihin ja ajamaan pitkin maaseutua...

Ja koepäivä tietysti päättyy aina tulosten lukemiseen ja palkintojen jakoon. Vaikka tuloksia ei aina tulekaan, niin metsässä tai luolilla on aina yhtä hauskaa. Sitä paitsi koirilla on aina hauskaa tulipa tulosta tai ei (jopa hauskempaa silloin kun tulosta ei tule, sillä silloin on yleensä menty pitkin metsiä ihan omia reittejä...)

(kuva: Marko Miettinen ©)

Tässä onnistuneen päivän jälkeen Mamma-Maastonakki vastaanottaa Olgan ensimmäisen B-tuloksen luolilta!

(kuva: Mia Nykopp ©)

Ja näin pinkaisi Olga sisään luolaan 13x18cm:n kokoisesta ahdingosta. Muu luolastoputki on kooltaan 20x18 cm.

LUOLAKOE: luolakokeen tarkoituksena on selvittää koiran ominaisuuksia ja taipumuksia luolatyöskentelyyn. Hyvä luolakoira on iloinen ja itsevarma eikä aggressiivinen kuten usein luullaan. Pystyäkseen hyvään luolatyöskentelyyn koiran tulee olla harkitsevainen, sisukas ja rohkea, muttei tyhmänrohkea. Mäyräkoiraa käytetään yleisesti luolakoirana metsästettäessä kettuja ja supeja maanalaisista koloistaan.

Luolaharjoittelun voi kunnolla aloittaa vasta 15 kk:n iässä. Pentu kannattaa kuitenkin totuttaa ahtaassa liikkumiseen, esim. putkissa juoksemiseen. Nuorta koiraa voi tuoda ennen virallisia harjoituksia "haistamaan" kettua harjoitusluolille. Varsinaisessa harjoittelussa on edettävä rauhallisesti ja koiran ehdoilla. Kaikenlainen pakottaminen tekee ehdottomasti "hallaa" koiralle. Kaikkihan me tiedämme, että mäyräkoiran luonteelle ei pakottaminen sovi...

Luolaharjoituksia järjestävät eri mäyräkoirakerhot. Koe-ja harjoitusketut ovat rokotettuja ja terveitä tarhakettuja, joita hoidetaan vähintään yhtähyvin kuin perheen koiria. Uusien luolasääntöjen mukaan otteita ei saa edes päästää syntymään.

(kuva: Marko Miettinen ©)

Luolatouhu on pitkälti istumista ja odottamista kun koira touhuaa putkissa. Putkien päällä on pienet "viirit" jotka kertovat missä koira ja kettu liikkuvat.

(kuva: Marko Miettinen ©)

Tässä Mimmi innokkaana odottaa luolaan sisään menoa...joko saa mennä!!!

Koiraa arvostellaan kokeessa sen saavuttaman kehitysasteen mukaan asteikolla E-A -aste. Saavutettuaan 2 kertaa B-asteen, koira saa yrittää A-astetta. Tämän saavutettuaan koirasta voi tulla KVA-L eli käyttövalio luolilta, jos koira suorittaa hyväksytysti luonnonluolan tarkastuksen ja koiralla on vähintään 2. palkinto näyttelyistä (yli 15kk vanhana).

Suosittelen lämpimästi kaikkia tutustumaan luolaharrastukseen! Itsekkin sitä aluksi kummastelin, mutta käynti harjoituksissa muutti mielikuvani. Ja koiramme todella tykkäävät luolatouhusta - tytöt saa kantaa pois luolaladon luota harjoituksen/kokeen päätyttyä...

 

MEJÄ-koe: Jälkikokeiden tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoitetun riistaeläinen jälkiä. Jälkikoiraa käytetään esim. hirvikolareissa tai haavakon sattuessa. Harjoittelu jäljelle voidaan aloittaa jo nuorena, mutta parhaimmillaan koirat ovat yleensä vasta 5-8 vuotiaina, jolloin heillä on iän tuomaa malttia.

Kokeissa koira kilpailee joko avoimessa tai voittaja luokassa. Voittaja luokkaan koiraa pääsee saatuaan kaksi AVO 1-tulosta. Saavutettuaan 3 VOI 1 -tulosta koirasta tulee JVA eli jälkivalio, jossa sillä on vähintään 2. palkinto näyttelyistä (yli 15kk vanhana).

(Tia Lenkkeri ©)

"Missäs se jälki kulkikaan..."

(kuva: Aija Helin ©)

Tässä Nicke-poika on löytänyt hienosti kaadon jäljen päästä.

Jälki tehdään metsään tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Avoimen luokan jälki on 900-1000m pitkä ja väh. 12 tuntia vanha. Siinä on kaksi suorakulmaista kulmaa, joissa on ns. makaukset. Voittajaluokassa taasen jälki on 1200-1400 m pitkä ja väh. 18 tuntia vanha. Jäljessä on kolme kulmaa ja makuut ovat keskellä osuuksia. Yksi kulmista voittajaluokassa on ns.katkokulma, jossa verisieni nostetaan ylös. Verta jälkiin sekä voittaja- että avoimessa luokassa käytetään 1/3 litra. Verta lisätään tasaisesti lähdössä ja makuilla. Kaatona käytetään sääntöjen mukaisesti lopetettua kania.

Kokeita edeltävänä päivänä kaikki kokeeseen osallistuvat tulevat ns. jälkitalkoisiin, joissa seuraavan koepäivän jäljet tehdään yhdessä.

Mejä-viikonloppu on varsin rankka, muta yleensä kokeissa on todella hauskaa ja metsässä on mukava liikkua, kun näkee koiran nauttivan "täysin rinnoin" nenätyöskentelystä.

(kuva: Marko Miettinen©)

Mejä-kokeissa päivä menee yleensä odottessa omaa vuoroaan ja sitten suorituksen jälkeen odotellaan "jännittyneenä" tuloksia.

(kuva: Marko Miettinen©)

Tässä koesihteeri kirjoittelee pöytäkirjoja tuomarin levätessä suoritusten jälkeen...

 Mejä-harrastus on todella monen koiran mieleen. Nuorten koirien kanssa täytyy vain malttaa odotella tuloksia, sillä usein ihana metsä on täynnä ihania muita mielenkiintoisia hajuja, joita on mukavampaa seurata... Mutta iän myötä koira saa varmuutta ja maltti nenätyöskentelyynsä.

Jälkiä kannattaa tehdä koiralle useita ennen kokeisiin tuloa, jotta tietää onko koira oppinut hommansa ja jaksaako hän jäljestää koko matkan. Kokeneellekkin jäkikoiralle pieni "kauden avaus" harjoitus on tarpeen kertaukseksi.

 

Näyttelytoiminta on ehkä suosituin koiraharrastuksen muoto tai ainakin yleisin. Kesäaikaan näyttelyitä on joka viikonloppu useammassakin maamme kolkassa, tosin tietysti ne pahraat tuomarit ovat aina jossain kaukana. Mutta "Suomi tutuksi" -asenteella on tullut moni suomenmaan kolkka nähtyä, joita ei varmaan muuten olisikaan nähnyt.

Tavoitteena ei edes aina ole se voitto, vaan näyttelyissä tapaa muita harrastajia ja näkee uusia koiria. Kauniina kesäpäivänä näyttelyä voi viettää vaikka piknikin merkeissä (kunhan muistaa aurinkorasvan :-)

(kuva: Mia Nykopp ©)

Ja saa sitä joskus näyttelyistä muutakin kuin kokemusta...

(kuva: Marko Miettinen©)

Näyttelyyn valmistautuminen alkaa muutamaa päivää aiemmin kynsien leikkauksella ja tassukarvojen siistimisellä. Pitkäkarvaista mäyräkoiraa ei tarvitse pestä näyttelyyn, ellei kaveri ole juuri edelellisenä iltana ole sattunut pyörimään tunkiolla tmv..., mutta ei mäntysuovalla :-) vaan koiranpesuun tarkoitetulla shampoolla ja hoitoaineella.

Näytelyaamuna sitten hyvissä ajoin saavumme näytelypaikalle ulkoilutettuamme koirat. Mukaan on pakattu koirille ruokaa ja juomaa sekä mahd. sään vaatimat lisävarusteet.

Koira ilmoitetaan iän perusteella pentu-, juniori-, nuorten-, avoimeen- tai veteraaniluokkaan. Koetuloksen omaavat 15 kk täyttäneet pääsevät käyttöluokkaan. Lisää näyttelysäännöistä Kennelliitosta.

Aluksi tuomari pyörittää kaikki kyseiseen luokkaan kuuluvat koirat yhdessä ympyrän ja sitten alkaa yksilöarvostelu pöydältä.

(kuva: Marko Miettinen©)

Uroskoirien kivekset tutkii tuomari pöydällä.

(kuva: Marko Miettinen©)

Ja yleisvaikutelma oli...

Yksilöarvostelussa tuomari tutkii ensin koiran rakennetta, hampaat, kivekset, hännän ja luonteen pöydällä tarkastellen. Sitten siirrytään maahan, jossa koiraaa kuljetetaan aina esittäjän vasemmalla puolella ohuessa näyttelyhihnassa. Tarkoitus on saada koira kulkemaan mahdollisimman ryhdikkäästi ja reippaasti ilman turhaa "hirttämistä"! Koiraa liikutetaan yleensä ensin kolmion muotoinen kuvio ja sitten muutama ympyrä. tämän jälkeen asetetaan koira seisomaan ryhdikkäästi tuomarin eteen arvostelun loppukirjoitusta varten.

Tämän jälkeen tuomari antaa arvostelun ja jos koira saa 1. palkinnon (punaisen nauhan) pääsee koira jatkoon kilpailuluokkaan.

Kilpailuluokassa tuomari asettaa koirat paremmuusjärjestykseen 1-5 pyöritettyään kilpailijoita ensin ympäri harkitessaan järjestystä. Tämän jälkeen tuomari harkitsee kuinka monella hän antaa SA:n (sertifikaatin arvoinen), jolla pääsee jatkoon Paras Narttu/Uros kilpailuun. Näissä luokissa sitten jaetaan ne himoitut Sertifikaatit eli sertit ja Cacibit (kansainvälisissä näyttelyissä). Saatuaan 3 serttiä koirasta tulee Suomen Muotovalio.

(kuva: Marko Miettinen©)

MaailmanVoittaja 1998 juniorinarttujen kilpailuluokka.

(kuva: Marko Miettinen©)

Hikinen uurastus on ohi - mitäs se tuomari kirjoittikaan...

 Jokainen koira saa siis kirjallisen arvostelun tuomarilta, joka vertaa koiraa mielessään olevaan rotumääritelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että "yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä" eli arvosteluja on niin montaa erilaista kuin on arvostelijoitakin! Ja näin erilaiset koirat saavat mahdollisuuden pärjätä.

Kilpailun tuoksinassa on toki muistettava aina, että tämä on vain harrastus ja että tällätavalla tänään ja huomenna toisin. Kuitenkin se kauneus on katsojan silmässä ja oma koira on aina mielestämme kaikista kanssakilpailijoista se kaunein - tottakai! Välillä on tietysti kiva kuulla mitä tuomari (joskus jopa kaukaakin tullut vieras) ajattelee mussukastamme.

(kuva: Marko Miettinen©)

"Ja kuka väitti ettei näyttelyhäkissä voi rentoutua" - kysyy Mimmi

 

* ALKU * OMAT NAKIT * M-VAUVAT * N-POJAT * ONNENPOJAT * MIINAN * ME * VAUVOJA * KUVAGALLERIA * HARRASTUKSIA * ROTUM. * FELLE * MIROJUTUT *P-PENTUE * TUONNIT